Luovat ja rohkeat: Vastuullisuuden vartija Asta Soininen

Kun yritysten paine leikata hiilidioksidipäästöjä kasvaa, tarvitaan myös entistä enemmän asiantuntijoita arvioimaan eri ratkaisujen ympäristövaikutuksia. Yksi heistä on vastuullisuustutkija Asta Soininen. Hän näkee tiiminsä yritysmaailman supersankariliigana, joka taistelee faktojen puolesta viherpesua vastaan. 

Kun tuhannet maastopalot raivosivat Amazonin sademetsässä vuonna 2019, nuori tyttö maailman toisella laidalla teki elämän mullistavan päätöksen.

“En enää koskaan syö lihaa Brasilian metsäpalojen takia”, hän totesi äidilleen perheen viihtyisässä keittiössä talvisessa Suomessa. Onneksi tytön äiti, Asta Soininen, on harjaantunut keskustelemaan tällaisista monimutkaisista ympäristöasioista. Soininen ei voinut olla kysymättä tyttäreltään: ”Ymmärrätkö, miten nämä asiat liittyvät toisiinsa?”

Ja ennen kuin huomasikaan, hän aloitti pitkän keittiöluennon maankäytön, ruoantuotannon ja kestävän kehityksen monimutkaisista kytköksistä.

Harva aikuinenkaan käsittää kunnolla, miten tämä kaikki liittyy yhteen, mutta Asta Soiniselle tällainen kokonaiskuvan hahmottaminen on luontevaa. Se on myös onnistumisen edellytys Soinisen työssä elinkaariarvioinnin asiantuntijana ja uusiutuviin ratkaisuihin erikoistuneena tutkijana.

Mutta mitä ihmettä on elinkaariarviointi? Sitä häneltä usein kysytään.

Elinkaariarviointi on menetelmä, joka tarkastelee kaikkia niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat tuotteen tai palvelun ympäristövaikutukseen koko sen elinkaaren aikana. Soinisen ja hänen kollegoidensa tekemien elinkaarilaskelmien perusteella voidaan esimerkiksi varmuudella todeta, että vuonna 2019 Nesteen asiakkaat vähensivät kasvihuonekaasupäästöjä kaikkiaan 9,6 miljoonalla tonnilla. Se vastaa 1,5 miljoonan keskivertokansalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä EU:ssa.

“Kun on houkutus korostaa vain myönteisiä asioita, me puolustamme tiedettä”

Elinkaariarviointi on datan, Excel-taulukoiden ja laskelmien monimutkainen maailma. Sen merkitys kasvaa koko ajan, kun yritysten pitää vähentää päästöjään asiakkaiden, työntekijöiden, sijoittajien ja lainsäätäjien vaatimuksesta – ja ennen kaikkea, jotta planeetta säilyy elinkelpoisena. Neste on esimerkki yrityksestä, jolle hiilipäästöjen vähentäminen on koko liiketoiminnan ydintä. Asetelma tekee elinkaariarvioita ja päästövähennyksiä laskevista asiantuntijoista yritykselle äärimmäisen tärkeitä ammattilaisia.

Vaikka vastuullisuustutkijoille on nyt paljon kysyntää, ei ole kauaakaan siitä, kun koko alaa vähäteltiin tai jopa halveksuttiin yritysmaailmassa. Soininen on omakohtaisesti todistanut täyskäännöstä asenteissa.

Altavastaajasta supersankariksi

Ennen uraansa Nesteellä Asta Soininen sovelsi ympäristötieteen opintojaan käytäntöön tekemällä elinkaarilaskelmia terästeollisuudelle. Tuolloin vastuullisuudesta ei käyty laajemmin keskustelua, ja ympäristöasiat sekä elinkaariarviot olivat vain pakollinen rasti ruutuun. ”Tuntui kuin olisin puolustanut tiedettä yksin”, Soininen sanoo. Eikä muisto ole edes kaukainen, vaan vuodelta 2014. Asenteet vastuullisuutta kohtaan ovat muuttuneet yrityksissä nopeasti.

Nesteellä Soininen koki heti, että kaikki kunnioittivat ”supersankaritiimiä”, joka vaalii faktoja ja järkiargumentteja. Niin ei ollut kaikkialla.

Elinkaariarviot olivat ennen vain pakollinen rasti ruutuun

”Kun vuonna 2016 tulin Nesteelle töihin, monet täällä tiesivät jo valmiiksi paljon elinkaariarvioinnista ja vastuullisuudesta. Näitä arvoja on korostettu pitkään.” Sama pitää paikkansa läpi organisaation. ”Jopa toimitusjohtaja ymmärtää faktat Nesteen vastuullisuuden taustalla”, Soininen sanoo. ”Se on yksinkertaisesti strategian ytimessä.”

Elinkaariarviointi itsessään ei kuitenkaan ole tuore ilmiö. Jo 1960-luvulla alettiin laskea, mikä on kulutustuotteiden ympäristövaikutus. 1970-luvulla globaalin öljykriisin aikana elinkaariarviointia käytettiin sen hahmottamiseen, mihin luonnonvarat hupenevat ja kuinka niiden kulutusta voisi vähentää.

Todellisen sysäyksen elinkaariarviointi sai 1990- ja 2000-luvuilla, kun kansainväliset arviointistandardit muuttuivat systemaattiseksi tieteeksi, mikä helpotti eri laskelmien vertailua.

Milloin päästötön sähköauto itse asiassa on päästötön?

Standardisointi ei ehkä kuulosta kovin radikaalilta, mutta sen ansiosta elinkaariarvioiden laskijat pystyvät luotettavasti vastaamaan monimutkaisiin vastuullisuuskysymyksiin, kuten:
Jos päästötön sähköauto kulkee fossiilisista raaka-aineista tehdyllä sähköllä, onko se silti päästötön?

Videoyhteyden päässä Asta Soininen nojaa eteenpäin silmät syttyen. Taustalla näkyy kukkavalaisimia sekä lintu- ja perhosjulisteita: Soininen työskentelee pandemian takia etänä tyttärensä huoneesta käsin. Soininen alkaa selostaa, kuinka elinkaarianalyysin tekijä saattaisi lähestyä haastetta.

Elinkaariarvioijan dilemma

Sähköauton vastuullisuutta selvittäessään asiantuntija lähtisi todennäköisesti liikkeelle auton hiilijalanjäljestä. ”Se lasketaan keräämällä tietoa auton ja akun valmistamiseen käytetyistä materiaaleista sekä siitä, kuinka paljon päästöjä auton kuljetus tehtaalta jälleenmyyjälle aiheuttaa, kuinka paljon ja millaista energiaa se kuluttaa elinkaarensa aikana ja kuinka monta vuotta autoa käytetään”, Soininen selittää.

Jo tässä olisi monta liikkuvaa osaa, mutta elinkaariarvioinnnin asiantuntijan tehtävä on vielä monimutkaisempi.

Soininen selittää asiaa vertaamalla polttomoottoriautoja sähköisiin. ”Kyse ei ole vain moottorityypistä vaan siitä, kuinka energia on tuotettu”, hän sanoo. ”Jos sähköautoja käytetään maassa, jossa kaikki sähkö tuotetaan hiilellä tai muilla korkeapäästöisillä energialähteillä, voi olla parempi turvautua johonkin muuhun, kuten uusiutuviin polttoaineisiin.”

Soinisen hypoteettisessa esimerkissä ei ole kuitenkaan kaikki kohdallaan: Todellisuudessa kukaan elinkaariarvioinnin asiantuntija ei voisi ratkaista kysymystä yksin. Tässä kohdin kuvaan astuu jokin, jota Soininen kutsuu vastuullisuuden Justice Leagueksi, supersankariliigaksi.

Missio: pysy faktoissa

Polttoaineen hiilijalanjäljen laskeminen vaatii tietoa niin raaka-ainetuotannosta, polttoaineen jalostamisen kemiallisista prosesseista kuin raaka-ainekuljetusten vaikutuksista. Yksi asiantuntija ei voi olla ekspertti jokaisessa muuttujassa, joka polttoaineen kokonaispäästöihin vaikuttaa.

Kukin Nesteen vastuullisuusarvioinnin asiantuntijoista tuo tiimiin erilaisia taitoja ja tietoa. Soinisen seitsemästä kollegasta osa tietää kaiken eri maiden lainsäädännöstä, kun taas toiset ovat huippuja uusiutuvien muovien ja kemikaalien vastuullisuustutkimuksessa­ – missä pätevät eri lainalaisuudet kuin polttoaineiden elinkaarilaskennassa. ”Pyrimme varmistamaan, että kaikki ulospäin viestimämme asiat perustuvat tieteeseen.”

“Tehtävämme on varmistaa, ettemme sorru viherpesuun”

Kun Soininen kollegoineen pystyy osoittamaan, että Nesteen tuotteet todella vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä, yrityksessä on juhlan paikka. On kuitenkin myös hetkiä, jolloin tiimillä on lannistavia uutisia. Heidän laskelmansa voivat esimerkiksi kieliä, ettei jokin uusi ratkaisu olekaan niin lupaava kuin on odotettu. Työnkuvaan kuuluu arvioida, ovatko uudet ideat riittävän vastuullisia ja kuinka vastuullisuus voidaan osoittaa tieteellisesti, vakiintuneita elinkaariarvioinnin työkaluja käyttäen. ”Tehtävämme on pysytellä tosiasioissa ja varmistaa, ettemme sorru viherpesuun.”

Kun Soininen tiimeineen laskee ja raportoi erilaisten uusiutuvien ratkaisujen ympäristövaikutuksia, mielessään hän näkee heidän taistelevan kollektiivisesti lahjomattomuuden puolesta – vähän kuin vastuullisuuden supersankariliiga. ”Kun on houkutus korostaa vain positiivisia asioita, me puolustamme tiedettä”, hän sanoo.

Tieteellisten näyttöjen löytäminen sinänsä ei kuitenkaan edistä vastuullisuutta. Lisäksi on motivoitava ihmisiä muuttamaan toimintaansa löydösten pohjalta.

Soinisen supersankaritiimillä on tätä varten ässä hihassa.

Varoittelusta myönteisiin viesteihin

“Olen kyllästynyt loputtomiin kielteisiin viesteihin, joiden mukaan olemme tuhoon tuomittuja”, Soininen toteaa vastuullisuusviestinnästä. ”Siksi kannatan hiilikädenjälkeä viestinnän välineenä: se osoittaa, kuinka päästöihin voi vaikuttaa myönteisesti.”

“Hiilikädenjälki korostaa positiivista vaikutusta”

Hiilikädenjälki on suhteellisen uusi konsepti, jonka parissa Soinisen ryhmä työskentelee. Se kuvaa sitä ympäristövaikutusta, joka syntyy, kun siirrytään aiempaa vastuullisempiin menetelmiin. Kun perinteinen hiilijalanjälki kertoo jonkin tuotteen kielteisistä ympäristövaikutuksista, hiilikädenjälki näyttää vastuullisempien vaihtoehtojen myönteisen vaikutuksen. ”Sen on tarkoitus olla myönteisempi viestintäväline, joka korostaa positiivista vaikutusta päästöihin”, Soininen sanoo.

Tuotteiden myönteisiä ympäristövaikutuksia kuvaavan termin keksi vuonna 2012 tohtori Gregory Norris, joka opettaa elinkaariarviointia Harvardin yliopistossa. Muutama vuosi myöhemmin Suomessa LUT-yliopisto ja VTT tarttuivat aiheeseen laajassa tutkimushankkeessaan. ”Tutkimusprojektissa on mukana monia sidosryhmiä, Neste mukaan lukien”, Soininen sanoo.

Hän palaa autoesimerkkiin selittääkseen, kuinka työkalu toimii käytännössä: jos fossiilinen polttoine vaihdetaan uusiutuvaan, kuinka sen myönteinen vaikutus arvioidaan?

Ensin tavanomaisen polttoaineen hiilijalanjälki määritellään elinkaariarvioinnin avulla. ”Sitten polttoaine korvataan uudella ja paremmalla, vähäpäästöisemmällä vaihtoehdolla. Myös tämän jalanjälki lasketaan. Näiden kahden erotus on kädenjälki.”

Hiilikädenjälki on yksinkertainen tapa ilmaista jonkin ilmastoratkaisun vaikutusta. Elinkaariarviointi vaatii kuitenkin paljon laskelmia ja laskentataulukoita. Se ei ole kenen tahansa heiniä, mutta Soinisesta on mahtavaa seuloa tietoa rivien ja sarakkeiden takaa. ”Rakastan Excel-taulukoita”, hän sanoo. Hänen suosikkilaskelmansa on Nesteen tuotteiden vuosittain tuoma päästövähennys.

Se on monimutkainen laskutoimitus, joka pitää sisällään suuren määrän dataa.

“Lopullisen päästövähennyksen laskeminen on palkitsevaa”

Soinisen kertomana työ kuulostaa toimintaelokuvan kohtaukselta: intensiivisissä laskutoimituksissa numeroiden ja tiedostojen sarja johtaa lopulta yhteen lukuun, jossa kaiken työn arvo konkretisoituu.
”Kun tätä työtä on tehnyt päivittäin viikkojen ajan ja sitten viimein laskee lopullisen vastauksen, se on palkitsevaa.”

Nesteen näkökulmasta Soinisen työn tarkoitus on auttaa asiakkaita kohti kannattavaa, vastuullista liiketoimintaa sekä yritystä itseään kohti tavoitettaan, hiilineutraalia tuotantoa vuoteen 2035 mennessä. Se on kunnianhimoinen tavoite, joka motivoi Soinista työssään.

Mutta ei työ tietenkään ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Useimpina päivinä elinkaariarvioinnin asiantuntijan työ saa osakseen myös arvostelua.

Tutkimuksella kohti hiilineutraaliutta

Soinisen tiimi kutsutaan usein hätiin, kun jonkin tuotteen vastuullisuus pitää todentaa. Lisäksi he etsivät proaktiivisesti täysin uusia, vastuullisia ratkaisuja. Tällä hetkellä Soininen tiimeineen tutkii ja etsii uusia raaka-aineita, joista voisi jalostaa uusiutuvia polttoaineita. Työhön kohdistuu toisinaan kritiikkiä, koska liikenteen hiilipäästöjen vähentämiseen liittyviä haasteita on vaikea hahmottaa.

”Nestemäiset uusiutuvat polttoaineet saavat osakseen kriittisiä kommentteja, koska fossiiliset polttoaineet haluttaisiin korvata pääasiassa sähköllä”, Soininen selittää. Sähköautot eivät kuitenkaan ole ihmeratkaisu – ainakaan niin kauan kuin niiden sähkö tuotetaan ilmaston kannalta kestämättömillä  menetelmillä. ”Ja pidemmälläkin tähtäimellä nestemäisiä polttoaineita tarvitaan vielä siellä, missä sähköntuotannon päästöt ovat suurimmat. Niitä tarvitsevat myös liikennemuodot, jotka eivät vielä vähään aikaan voi hyödyntää sähkö- ja vetyteknologiaa,” Soininen toteaa.

Tästä syystä on tärkeää selvittää keinoja, joilla nestemäisiä polttoaineita voi valmistaa entistä vastuullisemmalla tavalla ja uusista raaka-aineista. ”Käytämme paljon jätteitä ja tähteitä raaka-aineiden kehittämiseen, mutta tarkoituksemme on myös löytää uusia vastuullisia kasviöljyjä.”

Kasviöljyjen tavanomainen ongelma on, että ne tuotetaan potentiaalisista ruokakasveista. ”Moni kasvipohjaisiin öljyihin liittyvistä kysymyksistä käsittelee globaalia ruokaturvaa”, Soininen sanoo. ”Siksi etsimme vaihtoehtoja alueilta, joilla viljely ei lisäisi maankäytön tarvetta. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi maa-alueet, joilla on vähäinen arvo maataloudelle ja teollisuudelle.”

"Huonontuneille laidunmaille voisi istuttaa öljyä tuottavia puita”

Yksi esimerkki tästä on talviviljely pelloilla, jotka muuten olisivat tyhjillään pääasiallisen viljelykauden ulkopuolella. Tällä tavalla raaka-aineen viljely ei veisi resursseja ruoantuotannosta. Toinen mahdollinen ratkaisu jopa lisää ruoantuotantoa: ”Huonontuneille laidunmaille voisi istuttaa öljyä tuottavia puita. Niiden hellävarainen ylläpito parantaisi maaperää, ja karja voisi laiduntaa puiden tarjoamassa varjossa.”

Asta Soininen selvästikin nauttii monitahoisista haasteista ja ison kuvan hahmottamisesta. Hän pyhittäisi aikansa mielellään täyspäiväisesti tällaiselle tutkivalle työlle.

“Joskus kaipaan sitä aikaa, kun valmistuin yliopistosta ja valmistelin gradua – oli lupa keskittyä täysin siihen yhteen asiaan”, Soininen sanoo. (Itse asiassa Soininen rakasti graduvaihetta niin paljon, että teki kaksi maisterintutkintoa ympäristötieteistä ja suoritti ammatillisen maisteriohjelman ympäristöjohtamisesta.)

Päättymätöntä tasapainottelua

Samalla, kun Soininen tasapainottelee vastuullisen raportoinnin ja luovan tutkimustyön välillä työssään, hän yrittää löytää sopivan tasapainon työn ja kotielämän välillä. Myös etätyön lomassa hän varaa aikaa perheelleen, klarinetin soittamiseen sekä luonnossa liikkumiseen läheisellä luonnonsuojelualueella.

Soininen välttää ilmastouutisten lukemista kotona.

Soininen rakastaa myös lukemista. “Luen paljon kaikenlaista: tiedettä ja filosofiaa, fiktiota, lastenkirjoja, runoja – mitä vain, mikä saa minut ajattelemaan.”

On kuitenkin jotain, mitä Soininen ei mielellään lue kotona: ilmastouutisia. Olkoonkin, että hän myöntää jo odottavansa kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) seuraavaa raporttia, joka julkaistaan vuonna 2022. ”Sen luen erittäin mielelläni vaikka vapaa-ajallani.”

Mitä tulee tulevaisuuteen, Soininen on optimistinen. ”Minulla on utopia, jossa lapseni saavat nähdä, että Pariisin sopimuksella tavoiteltu kahden asteen tavoite on mahdollista saavuttaa.” Tämä edellyttää, että yhä useammat johtajat varmistavat organisaationsa vastuullisuuden perustuvan tieteelliseen tietoon.

Soininen toivoo myös, että löydämme tulevaisuutta varten sopivan yhdistelmän erilaisia uusiutuvia raaka-aineita esimerkiksi nestemäisiin polttoaineisiin. Hän astuu kuitenkin hetkeksi rooliinsa monimutkaisten kokonaisuuksien ajattelijana ja huomauttaa, että eri ratkaisujen vastuullisuus ei aina ole selkeää. On esimerkiksi tuotteita ja tilanteita, joita varten yhä tarvitaan muoveja. Ilman niitä olisi esimerkiksi vaikea vähentää ruokahävikkiä.

”Emme elä yhteiskunnassa, jossa ruoan voi ostaa suoraan tuottajilta. Ruoka on pakattava, jotta se säilyy syömäkelpoisena riittävän pitkään eikä sitä tarvitse heittää pois. On vain löydettävä tapoja tuottaa ja kierrättää tarvittavat muovit vastuullisemmin.”

Elinkaariarvioiden tekeminen edellyttää juuri tällaisia pohdintoja ja kaikkien muuttujien huomioimista. Aivan kuten Soinisen koko elämänfilosofiassa, myös elinkaariarvioinnissa on kyse rehellisyydestä ja tasapainosta.

Tohtori Eva Amsen on tiedetoimittaja ja -viestijä, jonka artikkeleita ovat julkaisseet esimerkiksi Forbes, Nautilus ja The Scientist.