Merkityksellisyyttä ja yhteisöllisyyttä - myös virtuaalisesti
Mikaela Enarvi on vastikään valmistunut LUTin Tietojohtamisen ja johtajuuden maisteriohjelmasta. Viime kesänä hän oli organisoimassa Nesteen kesäharjoittelijoiden virtuaalista #SummerwithNeste ohjelmaa Nesteen Talent development and Leadership tiimissä. Mikaelan tarkoituksena on jatkaa kehittymistä HRD:n parissa ja vapaa-ajallaan hän rentoutuu ukulelen parissa opetellen soittamaan ja laulamaan lempibiisejään.
"Traineet, tänään kuullaan taas seuraava uratarina!" Kirjoitin kesäharjoittelijoiden ryhmächattiin. Tapahtumarikas kesä oli alkamassa, ja erilaisten tilaisuuksien järjestäminen oli käynnistynyt. Olin - itsekin harjoittelijana - järjestämässä Nesteen virallista kesäohjelmaa. Tänä kesänä kaikki tulisi olemaan täysin virtuaalista, mutta minulla oli tunne, että mahdollisuus voisi tehdä kesästä ainutlaatuisen.
Muistan, kun ensimmäistä kertaa tajusin, että tuleva aloitukseni traineena olisi tällä kertaa hyvin erilainen. Olin alkanut etsiä harjoittelupaikkoja, ja ymmärtänyt jo aikaisemmin, että kasvotusten pidettäviä tilaisuuksia tai verkostoitumista tutustuakseni ihmisiin ei luultavasti tulisi ainakaan hetkeen olemaan. "Kuinka pystyn tutustumaan ihmisiin omasta keittiöstäni käsin?" oli kysymys etätyöntekijän mielessä.
Juuri ennen kesää ymmärsin, etten olisi voinut olla enempää väärässä. Yksi ensimmäisistä asioista, joka sai minut tuntemaan itseni porukkaan kuuluvaksi Nesteellä, jäi erityisesti mieleen. "Olet erittäin tervetullut tiimin virtuaalikahveille myös ennen työsuhteen virallista alkamista", esihenkilöni kertoi minulle puhelimessa.
Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy pienten tekojen kautta, ja tämä kutsu olikin luultavasti ensimmäinen kerta, kun sain huomata yhteisöllisyyden Nesteellä.
En ollut tuolloin tutustunut käytössä oleviin kokoustyökaluihin (enkä hetkeen myöskään herännyt niin aikaisin!), mutta navigoin aamukahveille virtuaalisesti - ja minulle tuli heti erittäin lämmin fiilis tulevista kesäkuukausista. Minua oli odottamassa tiimi, jonka kanssa meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Esihenkilöni sai minut tuntemaan oloni tervetulleeksi heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Useimmiten osallistavuudella todella on merkitystä, ja olenkin huomannut tämän olevan arvostettua ja totta työkavereiden kesken Nesteellä. Uskon, että näinä poikkeuksellisina aikoina monille harjoittelijoille on erityisen tärkeää, että kesätyöpaikassa kulttuurissa näkyy monimuotoisuus ja osallistamisesta puhuttasiin avoimesti. Ensimmäisten viikkojen aikana Nesteellä minulle kerrottiin useaan otteeseen, että täällä voisin olla oma itseni.
Minua puhutteli se, kuinka tärkeää tiimissä oli rohkaista kaikkia olemaan aidosti oma itsensä työyhteisössä. Huomasin alkaneeni kertoa samaa eteenpäin myös muille harjoittelijoille virtuaalikahveillamme. Tunsin itseni tervetulleeksi ja halusin myös muiden tuntevan samalla tavalla.
Kesäohjelman koordinaattorina mietinkin: jotta tästä kesästä voisi tehdä ikimuistoisen, olisi nyt suunniteltava jotakin mieleenpainuvaa ja mukaansatempaavaa kesäksi. Varmistaaksemme yhteenkuuluvuuden tunteen ja pitääksemme hyvää harjoittelijahenkeä yllä, suunnittelimme kaikille harjoittelijoille tarkoitettuja erilaisia tilaisuuksia ja aktiviteetteja.
Onnistuimme kesän aikana järjestämään kaikenlaisia pieniä kilpailuita, workshopeja, ja erilaisia tapahtumia. Pelasimme jopa virtuaalisesti erilaisia pelejä yhdessä perjantai-iltapäivisin. Järjestämissämme tilaisuuksissa yritimme rohkaista harjoittelijoita kommunikoimaan, juttelemaan keskenään ja esittämään kysymyksiä asioista. Palautteen pyytäminen, muiden kanssa sparraaminen virtuaaliohjelman kehittämisestä ja etukäteen sen miettiminen, mitä sanoa yli 100 harjoittelijalle suurimmissa tilaisuuksissa, tuli tutuksi.
Pidimme jokaisessa puhelussa kameroita päällä varmistaaksemme läsnäolon tunteen, pyysimme palautetta ja halusimme kehittyä - ja henkilökohtaisesti astuin pois mukavuusalueeltani useaan otteeseen. Mutta ympäristössä, jossa yhteenkuuluvuuden tunne on aidosti läsnä, oli tämä erittäin palkitsevaa. Mikä tärkeintä, kokemus opetti minulle paljon minusta itsestäni.
Virtuaaliset ja poikkeukselliset ajat mahdollistivat lopulta jotakin aivan muuta kuin olisin ensin voinut ajatella. Kehitimme vahvan verkoston muiden harjoittelijoiden kanssa ja sain jatkuvasti tukea myös muilta työkavereilta. Ehkä seuraavan kerran sillä ei olisikaan enää niin suurta merkitystä, olisiko kesätyön aloitus virtuaalista vai ei - että paikasta riippumatta olon voisi tuntea yhtä tervetulleeksi, kuin mitä tuo yksittäinen kahvikutsu minun kohdallani teki. Voi sanoa, että kesä ylitti odotukseni yhteenkuuluvudeen tunteen suhteen: kesä täynnä virtuaalisia aktiviteetteja, palautteen saamista viikoittain työstäni, jotta voisin kehittyä - ja mitä tulee tiimiini, niin aito tunne siitä, että harjoittelijanakin on tasapuolisesti porukkaan kuuluva tiimin jäsen. Haluankin haastaa kaikki mukaan siihen, että tulevat harjoittelijat tuntevat olonsa yhtä tervetulleiksi myös ensi kesänä. Tämä oli jotain aivan, muuta kuin yksin keittiön pöydän ääressä työskentelemistä. Ja sellaisena haluan muistaa tapahtumarikkaan kesäkokemukseni vielä pitkään.